Eläinlääkärillä kuset laukussa

Toissa viikonloppuna Mervi-koiranen tuntui vähän oudolta. Torstain ja perjantain välisen yön se nukkui levottomasti paikkaa vaihdellen, ja minulla oli olo, että se on kipeä. Mitään sen kummempaa en kuitenkaan osannut sanoa, perjantaina se söi hyvin ja lähti innolla aamulenkille. Töistä tullessani minua sitten odottikin pissalammikko keittiön pöydän alla. Sitä en kuitenkaan hirveästi ehtinyt ajatella, koska piti siivoskella kun muruseni oli tulossa tänne viikonlopuksi ja koirien iso juomakippo oli myöskin siellä pöydän alla, joten ajattelin että se märkyys on vain läikkynyttä vettä juomakupista. Lähdettiin sitten iltamyöhällä hakemaan murua junalta ja minulla oli sitkeästi olo, että Mervi ei ole ok. Se läähätteli junassa mitä se ei yleensä tee, ja pissaili pikku pissoja, minkä ajattelin johtuvan päällä olevasta juoksuajasta. 

Seuraavana aamuna herättiin sitten Niina-kissan oksennukseen ja kun siivosin sitä sitten, otin esille pesuaineen suihkepullossa, ja Mervihän niin sanotusti "kilahtaa" suihkepullosta, niin nyt se pissasi lattialle ja pissassa oli ihan kunnolla verta. Ei kun puhelin käteen ja eläinlääkärin etsintään. Suomessa ja Saksassa on ollut jotenkin niin tarkat kriteerit eläinlääkärille, tällä kertaa kriteerejä oli kaksi: klinikka auki lauantaina ja lääkäri puhuu englantia. Semmoinen sitten aika nopsaan löytyikin ja niinpä meidän kaikki viikonlopun retkisuunnitelmat vaihtuivat eläinlääkärin odotushuoneeseen.

Lääkärivalinta osui nappiin, todella paneutunut ja tarkka lääkäri olikin, puhuttiin myös Mervin sydänviasta, ultralla katsottiin myös kohtu (vanhemmalla tyttökoiralla kohtutulehdus kummittelee aina mielessä), mutta mitään muuta akuuttia ei löytynyt kuin ärhäkkä rakkotulehdus joten antibioottien kanssa kotiin.

Keskiviikkona oli sitten kontrollikäynti. Lähdin töistä kauhella kiireellä, kotiin, koirat, pieni soppakauha ja Ikean eväspurkki vain matkaan ja takaisin kohti isoa kirkkoa, ensimmäisenä etappina pihanurmikko pissanäytettä varten. Kiltisti Merkka kyykkäsi käskystä, kauha alle ja pissa purkkiin. Sitten kevyttä hölkkää kohti juna-asemaa ja lääkäriä. Melko kylmä suihku niskaan ropisi kun lääkäri tuli pyytämään pissanäytettä analysoitavaksi ja purkissa oli vain pieni liru. Lääkäri totesi, että kyllä se hänelle riittää, mutta minä sanoin, että missä se loppupissa on kun sitä oli purkissa kauhallinen! No joo, mun laukussa. Hiton hiton hitto.

Pissassa oli vielä pöpöjä ja antibioottikuurikin jatkuu. Kotimatkalla jouduin ostamaan koirille junalipun, ja kielellisistä väärinkäsityksistä johtuen konduktööri (hitto, jouduin googlettamaan miten tuo kirjoitetaan, OMG) myi myös minulle lipun vaikka minulla on kuukausikortti! Nyt on korkea aika ilmoittautua kielikurssille. Toisaalta ei pitäisi muutaman korunan lippu pahemmin vituttaa, koska sain edellisen työpaikan lopputilin, joka oli suuri. Yllättävän suuri. Lähes kahden kuukauden bruttopalkka. En tajua mistä tuo summa koostuu, koska käytin kaikki lomapäivätkin .Enkä pääse tarkastamaankaan asiaa, sillä tilinauha tulee firman sähköpostiin, johon minulla ei luonnollisesti ole enää pääsyä. Noh, tästä lähin en vastaile puhelimeen jos sieltä yrittävät soittaa, kyllä minä siellä ollessani niin paljon kärsin ja kiduin ja tein töitä enemmän kuin kukaan muu, että joka halerin olen ansainnut.

Äitikoira kontrolliin menossa, lapsikoira tukena