Nihkeä startti viikkoon

Sunnuntaina heräsin turhan aikaisin aamulla, mikä siis tarkoittaa sitä että olin koko päivän liian väsynyt tehdäkseni mitään järjellistä. Suunnitelmahan oli viettää aamupäivä karstilla koirien kanssa ja iltapäivästä käydä uimassa ja samalla kaupassa. No juu. Oltiinhan me koirien kanssa - iltapäivästä. Toisaalta ajattelin että ihan hyvä näinkin, tuleepahan illalla uni paremmin. Ei tullut. Ja sen jälkeen kun tuli, se oli sellaista vähän väliä heräilyä ja niinpä olinkin tänään ihan nukkuneen rukous. Siitäkin huolimatta sain aika paljon tehtyä ja pääkoppa oli ihan skarppina. Tänään jos se uni sitten tulisi (no varmaan...)

Kotimatkan varrella ehdin nappaamaan rautatieaseman pikku marketista sämpylänkäntyn ja sapuskaa koirille, sitten reippaasti lenkkivermeet niskaan ja hölköttelemään. Hieman painoi jaloissa, kun tuosta viiden kilometrin lenkistä ensimmäiset kolme (3!) on nousua... Ei kovinkaan nautinnollista, mutta että pääsisi tasaiselle juoksemaan, pitäisi joko mennä autolla jonnekin muualle tai kiivetä kävellen ne ensimmäiset kilometrit ja sitten juosta siellä tasaisella. Siihen vain menee aika lailla enemmän aikaa sitten. Ja jos on nousu hidasta, niin on se laskukin. Jos 5 kilsasta 3 on nousua, 1 laskua ja 1 tasaista, niin voipi vain kuvitella kuinka paljon jyrkempi se laskuosuus on...

Pienesti oli väsymyksestä johtuvaa motivaatiopulaa, mutta nyt ajattelin pitkästä aikaa pistää musiikin sijasta kuunnelmaa korviin. Yle Areenasta löysin tämmöisen Pääkallokehrääjä -nimisen jännärin ja se vaikutti ihan kivalta. Ja pankkitunnuksilla saan näköjään täällä itäblokissakin kuunnella aika paljon juttuja. Ei paha. Tosin puhelin jossain vaiheessa alkoi sekoilla ja mykistämään ääntä jatkuvalla syötöllä. En tiedä menikö sillä bitti vinoon kun oli kolme sovellusta samaan aikaan käytössä mutta on mulla ennenkin ollut joku musiikki (nettiradio tai Spotify), juoksuohjelma ja Endomondo. No, vähän vitutti juosta viimeiset kilometrit puhelin kourassa ja painella sitä ääninappulaa parinkymmenen sekunnin välein. Toivottavasti on vain tilapäinen häiriö!

Nyt sitten kiltisti nukkumaan josko sitä vaikka yhtenä yönä saisi kunnolla nukuttua. 

Onpas epäterävä. Ihan sama.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sillä se lähtee millä on tullutkin

Kuva
Keskiviikkona lihaskipu tuntui tiistain pomppimisen jälkeen melko maltilliselta, joten buukattiin Marian kanssa torstaille uusi tunti. Noh, ei ehkä ollut kaikkein viisainta, koska torstaiaamuna se lihaskipu vasta iski tajuntaan - tai siis reisiin. Voi hitto, ajattelin että nyt on huono idea. Maria vielä aamulla usutti perumaan jos haluan, mutta sen verran sisua minustakin löytyy ettei vain voinut.  Luojalle työnantajalle kiitos liukuvasta työajasta, joten lähdin töihin myöhäisemmällä junalla ettei koirien yksinoloaika tulisi liian pitkäksi. Herätyskello soitti kylläkin tavalliseen aikaan, joten ehdin tehdä pidemmän aamulenkin ja syödä kunnon aamupalan edellisiltana aloitetun true crimen samalla loppuun katsoen. No, ainahan se (ainakin minulle) käy niin, että kun on vähän löysempi aikataulu, tulee hirmuinen kiire. Ei muuta kun laukku olalle, jumppakassi toiselle olalle ja menoksi. Hississä tajusin, että eväät jäi. Vittu. Mervin antibiootti jäi antamatta. Toinen vittu. Mutta koska t
Lue lisää

Maanantai ei mittää, tiistai boing-boing

Kuva
Maanantai meni ihan rautaisella rutiinilla. Töissä on ihan reilusti hommaa, mutta ei mitään megastressiä kuitenkaan. Illalla oli tarkoitus mennä tosi aikaisin nukkumaan, ettei het alkuunsa aleta kerätä univelkaa viikonloppua varten, sen verran kyllä pisti pelästyttämään tuo megajysäri taas. Murulle viestittelin hyvät yöt jo ennen yhdeksää, mutta sitten Alejandro, entisen työpaikan kollega halusi vähän avautua (raukka parka vielä siellä Titanicin kaltevalla kannella yrittää pysyä pinnalla) enkä kehdannut ennen kuin puoli yhdentoista maissa sanoa, että nyt on pakka jatkaa seuraavana päivänä. En vain osaa sanoa ei, varsinkaan silloin jos joku kaipaa minulta neuvoja tai henkistä tukea. Tiistaina olikin sitten jännät paikat. Oltiin sovittu työkaveri Marian kanssa että mennään pomppimaan. Meillähän on työsuhde-etuna MultiSport-kortti, mikä tarkoittaa sitä, että runsaan kahdenkympin (euroissa) kuukausihinnalla pääsee vaikka minne kuntosaleille, uimahalleihin, ryhmäliikuntoihin yms. yms.
Lue lisää

Parasta viikossa on, että se loppuu

Kuva
Perjantai oli onneksi töissä suht rauhallinen päivä. Minun oli tarkoitus lähteä entisten työkavereiden kanssa viihteelle, mutta kävikin sitten niin, että töistä tullessa kävin nopsasti pissattamassa koirat, minkä jälkeen ajattelin ihan vain hetkeksi pistää levyksi sängylle ja kuunnella vähän Puhelinlankoja (joo, joku voisi ajatella että onpa mummomaista hommaa, perjantai-ilta ja vanhemman väen puhelintoivekonsertti, mutta niille jotka noin ajattelevat voin kertoa, että olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti kuunnellut Puhelinlankoja nuoresta tyttösestä asti). Magneetin lailla sitten selkä jämähti patjaan enkä siitä sitten enää mihinkään lähtenyt. Näin sitä aina (tai ainakin tosi usein) käy. Ja jotenkin pelotti edellisen viikonlopun kauhujen jälkeen, että jos muutaman viinilasillisen (oli tarkoitus mennä semmoiseen viinikellariin) jälkeen sitten lauantai menee ihan harakoille. En edes ruokaa laittanut sen enempää kuin että tyrkkäsin ranut uuniin ja ihan kiltisti ennen puolta yötä Höyhe
Lue lisää