Perjantai-illan huumaa Aataminlaaksossa

Syksyn tuntua ilmassa. On lämmin ja kyllähän keskisessä Euroopassa elokuu on vielä täysi kesäkuukausi. Silti. Laitoin kynttilälyhtyyn vaniljatuikun käryämään ja tunnelmoin. kaadan kurkkuuni valkoviiniä. Rankan työviikon jälkeen.

Tai rankan ja rankan. Rankan siitä teki huono nukkuminen. Ei pitäisi olla ylenmääräistä stressiäkään, mutta jostain syystä Nukku-Matti on taas tehnyt laajan kaaren Osuuskunta 5:n kohdalla. Siitä taas on seurannut se, että illat on menneet koomaolotilassa odotellessa, että kello tulisi niin paljon, että voisi käydä nukkumaan, ja sitten ku kello käy yhdeksää, se uni on kaikonnut. Tämä on taas tämmöinen vaihe, toivotaan että menee ohi nopeasti.

Muru lähtee kohta kolmeksi viikoksi kesälomalle kotiinsa. Jännä olo, koska vaikka joskus menee muutenkin koome viikkoa ilman että nähdään toisiamme (etäsuhteen arkea), mutta silti se, että välimatkaa on sen tavallisen 400 km:n sijaan toista tuhatta... En tiedä. Ikävä tulee. Ehkä se on se tunne, että jos tuleekin yhtäkkiä ihan hirmuinen ikävä, se toinen on siellä ja minä oon täällä.

Sumuisten vuorten gorilla matkalla rautatieasemalle