aataminlaakso

Sunnuntaina heräsin turhan aikaisin aamulla, mikä siis tarkoittaa sitä että olin koko päivän liian väsynyt tehdäkseni mitään järjellistä. Suunnitelmahan oli viettää aamupäivä karstilla koirien kanssa ja iltapäivästä käydä uimassa ja samalla kaupassa. No juu. Oltiinhan me koirien kanssa - iltapäivästä. Toisaalta ajattelin että ihan hyvä näinkin, tuleepahan illalla uni paremmin. Ei tullut. Ja sen jälkeen kun tuli, se oli sellaista vähän väliä heräilyä ja niinpä olinkin tänään ihan nukkuneen rukous. Siitäkin huolimatta sain aika paljon tehtyä ja pääkoppa oli ihan skarppina. Tänään jos se uni sitten tulisi (no varmaan...) Kotimatkan varrella ehdin nappaamaan rautatieaseman pikku marketista sämpylänkäntyn ja sapuskaa koirille, sitten reippaasti lenkkivermeet niskaan ja hölköttelemään. Hieman painoi jaloissa, kun tuosta viiden kilometrin lenkistä ensimmäiset kolme (3!) on nousua... Ei kovinkaan nautinnollista, mutta että pääsisi tasaiselle juoksemaan, pitäisi joko mennä autolla jonnekin

Perjantai oli onneksi töissä suht rauhallinen päivä. Minun oli tarkoitus lähteä entisten työkavereiden kanssa viihteelle, mutta kävikin sitten niin, että töistä tullessa kävin nopsasti pissattamassa koirat, minkä jälkeen ajattelin ihan vain hetkeksi pistää levyksi sängylle ja kuunnella vähän Puhelinlankoja (joo, joku voisi ajatella että onpa mummomaista hommaa, perjantai-ilta ja vanhemman väen puhelintoivekonsertti, mutta niille jotka noin ajattelevat voin kertoa, että olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti kuunnellut Puhelinlankoja nuoresta tyttösestä asti). Magneetin lailla sitten selkä jämähti patjaan enkä siitä sitten enää mihinkään lähtenyt. Näin sitä aina (tai ainakin tosi usein) käy. Ja jotenkin pelotti edellisen viikonlopun kauhujen jälkeen, että jos muutaman viinilasillisen (oli tarkoitus mennä semmoiseen viinikellariin) jälkeen sitten lauantai menee ihan harakoille. En edes ruokaa laittanut sen enempää kuin että tyrkkäsin ranut uuniin ja ihan kiltisti ennen puolta yötä Höyhe

Keskiviikkona lihaskipu tuntui tiistain pomppimisen jälkeen melko maltilliselta, joten buukattiin Marian kanssa torstaille uusi tunti. Noh, ei ehkä ollut kaikkein viisainta, koska torstaiaamuna se lihaskipu vasta iski tajuntaan - tai siis reisiin. Voi hitto, ajattelin että nyt on huono idea. Maria vielä aamulla usutti perumaan jos haluan, mutta sen verran sisua minustakin löytyy ettei vain voinut.  Luojalle työnantajalle kiitos liukuvasta työajasta, joten lähdin töihin myöhäisemmällä junalla ettei koirien yksinoloaika tulisi liian pitkäksi. Herätyskello soitti kylläkin tavalliseen aikaan, joten ehdin tehdä pidemmän aamulenkin ja syödä kunnon aamupalan edellisiltana aloitetun true crimen samalla loppuun katsoen. No, ainahan se (ainakin minulle) käy niin, että kun on vähän löysempi aikataulu, tulee hirmuinen kiire. Ei muuta kun laukku olalle, jumppakassi toiselle olalle ja menoksi. Hississä tajusin, että eväät jäi. Vittu. Mervin antibiootti jäi antamatta. Toinen vittu. Mutta koska t

Toissa viikonloppuna Mervi-koiranen tuntui vähän oudolta. Torstain ja perjantain välisen yön se nukkui levottomasti paikkaa vaihdellen, ja minulla oli olo, että se on kipeä. Mitään sen kummempaa en kuitenkaan osannut sanoa, perjantaina se söi hyvin ja lähti innolla aamulenkille. Töistä tullessani minua sitten odottikin pissalammikko keittiön pöydän alla. Sitä en kuitenkaan hirveästi ehtinyt ajatella, koska piti siivoskella kun muruseni oli tulossa tänne viikonlopuksi ja koirien iso juomakippo oli myöskin siellä pöydän alla, joten ajattelin että se märkyys on vain läikkynyttä vettä juomakupista. Lähdettiin sitten iltamyöhällä hakemaan murua junalta ja minulla oli sitkeästi olo, että Mervi ei ole ok. Se läähätteli junassa mitä se ei yleensä tee, ja pissaili pikku pissoja, minkä ajattelin johtuvan päällä olevasta juoksuajasta.  Seuraavana aamuna herättiin sitten Niina-kissan oksennukseen ja kun siivosin sitä sitten, otin esille pesuaineen suihkepullossa, ja Mervihän niin sanotusti &q

Maanantai meni ihan rautaisella rutiinilla. Töissä on ihan reilusti hommaa, mutta ei mitään megastressiä kuitenkaan. Illalla oli tarkoitus mennä tosi aikaisin nukkumaan, ettei het alkuunsa aleta kerätä univelkaa viikonloppua varten, sen verran kyllä pisti pelästyttämään tuo megajysäri taas. Murulle viestittelin hyvät yöt jo ennen yhdeksää, mutta sitten Alejandro, entisen työpaikan kollega halusi vähän avautua (raukka parka vielä siellä Titanicin kaltevalla kannella yrittää pysyä pinnalla) enkä kehdannut ennen kuin puoli yhdentoista maissa sanoa, että nyt on pakka jatkaa seuraavana päivänä. En vain osaa sanoa ei, varsinkaan silloin jos joku kaipaa minulta neuvoja tai henkistä tukea. Tiistaina olikin sitten jännät paikat. Oltiin sovittu työkaveri Marian kanssa että mennään pomppimaan. Meillähän on työsuhde-etuna MultiSport-kortti, mikä tarkoittaa sitä, että runsaan kahdenkympin (euroissa) kuukausihinnalla pääsee vaikka minne kuntosaleille, uimahalleihin, ryhmäliikuntoihin yms. yms.

Perjantai-iltana alkoi päänsärky, joka oli lauantaina äitynyt aivan kammottavaksi. Koko päivä meni sängyssä torkkuen, hyvä kun sain koirat pissatettua pariin otteeseen. Nukuin ensin 11 tunnin yöunet, sitten 2 ja 4 tunnin päiväunet. Ajattelin, että sunnuntaina olen sitten ihan iskussa. Paskan marjat. Päänsärky oli niin kova, että heräilin siihen yölläkin. Nukuin kuitenkin vaatimattomat 16 tuntia. Sen jälkeen aamupäivä meni oksennellessa, kunnes otin pikkuiset 4 tunnin nokoset. Sen jälkeen olo olikin - vaikkakin tönkkö - ihan kohtuullisen ok. Siinä se viikonloppu sitten menikin. Sunnuntai-illan pakollinen kauppareissu oli ainoa aktiiviteetti. En ymmärrä näitä viikonloppuja. Niitä tulee nykyään noin kolmen viikon välein, johtuvat luultavasti stressistä, arkipäivien liian lyhyiksi jäävistä unista tms. Entisen työpaikan aikoina lähes joka viikonloppu meni näin, onneksi nykyään on paremmin. Lähes migreenityylistä särkyä kun kerran oksennuskin tulee. Yleensä särky alkaa vähäisellä ju

Syksyn tuntua ilmassa. On lämmin ja kyllähän keskisessä Euroopassa elokuu on vielä täysi kesäkuukausi. Silti. Laitoin kynttilälyhtyyn vaniljatuikun käryämään ja tunnelmoin . kaadan kurkkuuni valkoviiniä. Rankan työviikon jälkeen. Tai rankan ja rankan. Rankan siitä teki huono nukkuminen. Ei pitäisi olla ylenmääräistä stressiäkään, mutta jostain syystä Nukku-Matti on taas tehnyt laajan kaaren Osuuskunta 5:n kohdalla. Siitä taas on seurannut se, että illat on menneet koomaolotilassa odotellessa, että kello tulisi niin paljon, että voisi käydä nukkumaan, ja sitten ku kello käy yhdeksää, se uni on kaikonnut. Tämä on taas tämmöinen vaihe, toivotaan että menee ohi nopeasti. Muru lähtee kohta kolmeksi viikoksi kesälomalle kotiinsa. Jännä olo, koska vaikka joskus menee muutenkin koome viikkoa ilman että nähdään toisiamme (etäsuhteen arkea), mutta silti se, että välimatkaa on sen tavallisen 400 km:n sijaan toista tuhatta... En tiedä. Ikävä tulee. Ehkä se on se tunne, että jos tuleekin y